Stone IPA - Nuori yksilö tapaa 9kk iäkkäämmän veljensä

Tilasin viime jouluksi Alkon vasta-avatusta nettikaupasta joulujuomat suoraan joulunkaupungin myymälään. Aikamoisen säädön ja venkslaamisen jälkeen laatikko löytyikin oikeasta kaupungista, vain kolmen viikon pyörittelyn jälkeen. Onneksi tällä kertaa olin ottanut sen verran ennakkoa, että joulua ei tarvinnut viettää kuivin suin. Paketissa oli mukana Stonen IPA, joka näköjään oli jo vastaanottohetkellä melkein viiden kuukauden kunnioitettavassa iässä, eli tölkitetty elokuussa. En kiinnittänyt silloin asiaan huomiota, mutta nyt (toukokuussa 2017) kun sain lähetyksen lapsuusmuistoja äidiltäni, oli paketissa mukana tämä maailmaa kiertänyt ja nähnyt tölkki. Ikää juomalla on siis kymmenisen kuukautta ja parasta ennen lähestymässä kovaa vauhtia, joten päätin hakea Alkosta verrokiksi tölkin tuoreempaa tavaraa ja katsoa onko "kypsyttely" vaikuttanut millään tavalla.

 

Koska uusi versio ei ollut kovin tuore sekään (tölkitetty 5. huhtikuuta), ei odotukset olleet kovin korkealla testin suhteen. Sokkomaistelin oluita ensin ristiin, mutta en saanut niiden välille juurikaan eroa ja lopulta jouduin arvaamaan kumpi on vanhempi ja sekin meni väärin. 

Suurin ero oli ulkonäössä. Vanhempi oli sameutunut jonkunverran ja vähän vaaleampi. Kuvissa vasemmanpuoleinen on iäkkäämpi versio. 

Kuten sanottu, ei maussa ollut juurikaan eroa. Iso, hyvä IPA se on edelleen ja tämä testi saikin mietitmään, olenko koskaan juonut tätä kovinkaan tuoreena? Humalointi ei ole kovin terävä, vaikkakin mainospuheiden mukaan sen pitäisi olla. Toki kyseessä on 90-luvun puolella kehitelty olut ja varmaan sitämyöten mainospuheetkin, joten veikkaisin että "extra hoppy" vuosimallia 1997 on vähän eri kuin vuoden 2017. Jotain kunniaa pitänee antaa myös tölkille säilytysmuotona.

Eipä tästä tullut hullua hurskaammaksi. Lähellä parasta ennen päiväänsä ollut Stone IPA oli käytännössä samaa kamaa Alkosta ostetun tuoreemman version kanssa. 

Nothing to see here, move along.