Kolme Nopeeta: NEIPAa kolmella tavalla

Mua ennen koulussa kiusattiin, kun en tuhlannut rahojani NEIPA:n. Brewdogissa näytti olevan kolme suomalaista vermontilaista tarjolla, joten nyt mä olen muotitietoinen ja maistamaan. Paikalle päästyäni Fat Lizardin Raspy Mary oli loppu, mutta onneksi tilalle löytyi toinen vosu Brewdogin Hazy Janen muodossa. Sitä paitsi Raspy Mary ei edes taida olla varsinaisesti Uusi-Englannin Intia kalpea ale, joten no harm done.

Donut Island: I Hop It's Not a Problem #3 6,2 %


Tämän oluen ykkösversiota en ole maistanut, kakkonen oli hyvä, ja tuntuu, että kolmanteen painokseen on twiikattu reseptiä vielä paremmaksi. Kyse voi toki olla myös tuoreudesta, hanoista, ympäristöstä tai kuun asennosta, mutta erinomainen olut on kyseessä. IHINP on mehumainen, tasapainoinen, samea ja trooppinen kokonaisuus, joka on hyvällä tavalla helppo olut. 

Brewdog Hazy Jane 7,2 %

Kotikenttäedun turvin lasiin Brewdogin näkemys tyylistä. Edelliseen verrattuna Hazy Jane on kovempi ja karskimpi, mutta ei ollenkaan häiritsevästi. Hyvää ryhdikkyyttä. Hedelmäsalaattinen mehu-IPA on aavistuksen kuiva, joka omaan suuhun toimii erittäin hyvin tässä tyylilajissa. Erinomainen olut tämäkin ja tulee varmasti maistumaan jatkossakin. 

Cool Head: Summer In Vermont 8 %

Tätä olen mennyt hehkuttamaan Suomen parhaisiin ipoihin lukeutuvaksi muutamaankin otteseen. Viimeksi Craft Beer Helsinki raportissani. Jo siellä jouduin ottamaan pieniä taka-askelia hehkutuksen suhteen, vaikka loistavasta oluesta oli edelleen kyse. Sama trendi jatkuu. Tällä kertaa olut on vähän valjumpi kuin ennen ja hiilihapot ovat hukassa. Kuvastakin näkee vaahdon puutteen ja suurehkot kuplat. Olut on edelleen erittäin hyvä, vaikkakin vähän tälläinen laadunheittely harmittaa. Toisaalta tällä kertaa verrokkeina on sen verran kovat tykit, että maisteluvuoro näiden kahden erinomaisen oluen jälkeen on kova paikka. Hedelmää on tässäkin, mutta ensimmäisellä kerralla mukavasti puraissut humala on taittunut harmillisesti. Se ei toisaalta taida kuulua tyylilajiin, mutta omaan suuhun se sopi hienosti. 

Loppukaneettina täytyy sanoa, että NEIPA on selkeästi vaikea ja herkkä laji, jossa oluen tuoreus on suuri tekijä. En aluksi oikein ymmärtänyt, miksi tälläiset humalamehut ovat niin suosittuja, mutta muutaman erinomaisen yksilön maistettuani olen alkanut lämpeämään tyylilajille. 

Tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka NEIPA tekee bloggarin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton. Nyt mä olen muotitietoinen!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme Nopeeta: To Øl

Kolme Nopeeta: Sonnisaari Humalaja, Kuula ja Juomahammas II