BISSEHAI

Mua ennen koulussa kiusattiin, kun en tuhlannut rahojani NEIPA:n . Brewdogissa näytti olevan kolme suomalaista vermontilaista tarjolla, joten nyt mä olen muotitietoinen ja maistamaan. Paikalle päästyäni Fat Lizardin Raspy Mary oli loppu, mutta onneksi tilalle löytyi toinen vosu Brewdogin Hazy Janen muodossa. Sitä paitsi Raspy Mary ei edes taida olla varsinaisesti Uusi-Englannin Intia kalpea ale, joten no harm done. Donut Island: I Hop It's Not a Problem #3 6,2 % Tämän oluen ykkösversiota en ole maistanut, kakkonen oli hyvä, ja tuntuu, että kolmanteen painokseen on twiikattu reseptiä vielä paremmaksi. Kyse voi toki olla myös tuoreudesta, hanoista, ympäristöstä tai kuun asennosta, mutta erinomainen olut on kyseessä. IHINP on mehumainen, tasapainoinen, samea ja trooppinen kokonaisuus, joka on hyvällä tavalla helppo olut.  Brewdog Hazy Jane 7,2 % Kotikenttäedun turvin lasiin Brewdogin näkemys tyylistä. Edelliseen verrattuna Hazy Jane on kovempi ja karskimpi, mutta ei ollenkaa

Helsingin Rautatientorilla pakolaisiin liittyneet mielenosoitukset olivat vaihtuneet aitoihin ja bajamajoihin. Eli heinäkuun toisena viikonloppuna järjestettävä   Craft Beer Helsinki  valtasi torin. Toisen kerran järjestetty tapahtuma oli kuulopuheiden mukaan kärsinyt ensimmäisellä kerralla pienistä lastentaudeista, joten pitihän asian tola käydä itse kokemassa. Perjantaina viiden pintaan paikalle saapuessa jono oli karmaiseva (toki kuulemma nopeasti vetävä), mutta ennakkoon hankittu lippu mahdollisti about sadan metrin jonon ohittamisen ja sisäänpääsy sujui kuin vettä vaan. Tapahtumassa ostaminen tapahtuu etukäteen ladattavalla kortilla. joten ennalta ladattu kortti kouraan ja ihmettelemään. Sisällä porukkaa oli tässä vaiheessa jo aika paljon, mutta siedettävä määrä. Omnipollon tiskille ja kortinlatauspisteelle olisi tässä vaiheessa saanut jo nauttia pidemmästä jonosta. Istumapaikkojen löytäminen oli jo käytännössä mahdotonta, mutta seisomapöydistä pienellä etsimisellä löytyi sijaa.

Tällä kertaa giffein koettavana maitokauppaversio tuoreen RPS-panimon saksi-IPA:sta. Ulkonäkö kuramaisen ruskea, jopa ruma. Vaahto kuitenkin mukava. Kevyt havuinen tuoksu. Odotetun ohutrunkoinen, mutta välttää vetisyyden. Havuinen humalointi on aika raju, mutta pysyy hanskassa. Humalointi toimii omaan suuhun, mutta joidenkin mielestä varmasti menee överiksi. Greippi on makupaletissa juuri sopivassa suhteessa. Vahvemmalla rungolla tämä olisi varmasti parempi, mutta pitäähän prosenttirajaa noudattaa. Varsin toimiva kauppa-IPA! Seuraavaan kertaan!

Alkon kesävalikoimiin on saapunut Foundersin Rübæus vadelmaolut. Mainospuheiden mukaan kyseessä ei ole kevyt marjamehu, vaan olut, jossa on kunnon mallasrunko. 5,7 % vahvuus myös puhuu sen puolesta. Tuoretta vadelmaa on lisätty useammassa eri vaiheessa. Olut on väriltään tummanpunainen ja muodostaa varsin paksun vaahdon. Tuoksu tuo mieleen vadelmamehujään. Varsin lupaavaa tähän asti. Maku on mitä lupaakin. Vadelmaa löytyy ja paljon. Runkoakin on, mutta etukäteisodotuksien mukaisesti olut on omaan makuuni turhan makea. Ei tämä mahdottoman makea sokeripommi ole, mutta siinä rajoilla tanssitaan. Voisin kuvitella että pullon loppupuolella alkaisi tökkimään.  Onneksi törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa vinkkiin, että tätä voisi blendata pilsnerin kanssa. Joten rohkeasti alkemistin hattu päähän ja elämän eliksiiriä valmistamaan. Blendikaveriksi valitsin tsekkiläisen pilsnerin perikuvan, eli Pilsner Urquellin. Lähdin liikkeelle sekoittamalla 2/3 osaa Rübæusta ja 1/3 os